Kirjoittelin jo lapsena. Aloitin järjestään tarinan alusta ja etenin loppuun. Näin se on usein nykyisinkin, muttei aina. On jo muutamia romaaneja, jotka olen aloittanut loppupään kohtauksesta, ja vasta sen jälkeen alkanut naputella avaussivuja; välissä kirjoittelin kohtauksia tarinan keskivaiheilta ja palasin taas alkuun. Tai loppuun. Seurasin vain sitä, miltä tuntui ja mikä inspiroi. Eli kirjoittajan ei tarvitse orjallisesti aloittaa kertomusta alusta. Mielessä saattaa olla kohtaus, joka on jo tarpeeksi kypsä ja hahmoteltu, valmis siirrettäväksi tekstiksi.
“Vaikka kirjoitusvaiheen alussa juoni onkin jo aika tarkkaan selvillä mielessäni, lopullinen kerronta romaanissa on aina oma versionsa, arvaamaton ja joskus jopa hyvinkin yllättävä.”
Viimeisin käsikirjoitukseni alkoi perinteisesti ensimmäisestä sivusta. Sen jälkeen hyppäsinkin tarinan keskivaiheille ja etenin aivan loppuun. Vasta sitten palasin kirjoittamaan alkua ja etenin järjestyksessä puoliväliin, ja näin raakateksti tuli valmiiksi. Työstämis- ja hiomisvaiheessa juoni saattaa toisinaan muuttua paljonkin. Tekstiä voi poistua sivukaupalla, kymmeniäkin sivuja, ja tilalle tulla aivan jotain muuta. Olen myös poistanut joskus henkilöhahmoja, muuttanut heidän nimiään, siirtänyt heidät eri kohtaan kerronnassa tai yhdistänyt heidän hahmonsa muualla tarinassa jo olemassa oleviin hahmoihin.
Kokonaiset kohtauksetkin saattavat vaihtaa sijaintiaan tai laajeta. Voi syntyä sivujuonia, joilla voi silti olla tärkeä merkitys kerronnan kannalta. Lisää muutosta, hiomista, tiivistämistä. Juonenrakentelu alkaa ikään kuin elää omaa elämäänsä. Vaikka kirjoitusvaiheen alussa juoni onkin jo aika tarkkaan selvillä mielessäni, lopullinen kerronta romaanissa on aina oma versionsa, arvaamaton ja joskus jopa hyvinkin yllättävä. Kerrotaan, että J.R. Tolkienin aloittaessa tarinan hobittien seikkailuista, hänellä ei ollut minkäänlaista kuvaa siitä, miten tarina tulee etenemään päähenkilöiden matkatessa pois kylästään ja maailmalle. Juonenkäänteitä syntyi sitä mukaan, kun tarinointi eteni. Kirjailija voi tosiaan rakentaa juonta mieltymystensä ja innostuksensa mukaan omalla vapaalla ja yksilöllisellä tyylillään.